tiedottaja.net

Itäkeskus tai Itis nykyään, on aina yhtä jännä paikka käydä. Se on kuin ulkomaille menisi, paitsi että glamour on kaukana. Hupi alkaa jo matkalla, kun metrossa viereesi istuu 300 kiloinen hikoileva it-nörtti joka huutaa kännykkään. Perille päästyäsi ensimmäinen haiseva pulsu makaa metrolaiturilla, kauppakeskuksessa huumesekoboltsit jahtaavat toisiaan veitset ojossa ja hullut diilaavaat huumeita lastenvaatekaupan edessä. Wow!

Oletteko te siellä Maikkarilla tai Nelosella edes katsoneet, miltä teidän HD-kanavat näyttävät? Yhtä paljon HD:tä kuin tiiliseinässä! Sääliksi käy niitä, jotka luulevat katsovanda parempaa kuvaa vain siksi etteivät edes tiedä, miltä sen HD:n kuuluu näyttää. Pientä huijauksen makua sanoisin, mutta onhan se hienoa sitten kertoa tilastoissa montako tuntia kanava lähettää ohjelmaa HD-kanavalla, vaikka samaa tasotonta pikselimössöö se on mitä perusdigi…
FOX sen sijaan veti pisteet kotiin tässäkin, sillä se sentään osaa lähettää HD-kanavallaan myös välillä oikeanlaatuisia ohjelmia. Niissä silmä lepää.

Mikä onkaan ihanampi näky kun vieresessä junan kopissa kahden penkin leveyden täyttävä lihava täti hikoillen tunkee Hesen hampparia naamaansa kaksin käsin. Sen jälkeen käsittelyyn pääsee tabletti, johon tarttuvat rasvaiset sormenjäljet näkyvät tänne asti. Onneksi tässä välissä on kaksi lasiseinää. Myöskin kärrymyyntitäti oli erikiva vaikka jäikin jumiin kahden vaunun väliin kärrynsä kanssa ja joutui kuuluttelemaan konduktööriä apuun.

Matka Joensuusta Jyväskylään junalla…jotain mitä kenenkään ei pitäisi koskaan kokea. Sen lisäksi että käytössä on luonnollisesti kamalin haiseva juna mitä VR on löytänyt, matka kestää ikuisuuden ja koko rata on niin kaukana sivistyksestä ettei puhelimessa ole kuuluvuutta puolet ajasta ollenkaan. Pieksämäelle saavuttuasi vaihtoehtona junanvaihtoa odottaessasi on asemalla oleva räkälä, jollaisista olet kuullut vain tarinoita tai nähnyt Kaurismäen elokuvissa.

Säikähdin eilen saatuani tekstiviestin Finnairilta, missä kehoitettiin tekemään check-in lennolle vastaamalla tekstariin. Nimittäin en todellakaan ollu lentämässä mihinkään. Syynä tähän viestiin oli Finnairin mainio hintapolitiikka. Ostamalla meno-paluu lennon muodostui koko paketin hinnaksi 69 euroa. Enhän minä tarvinnut kuin pelkän menon, mutta sen ostaminen yksin olisikin kustantanut samalle päivälle ja kellonajalle lähes 400 euroa. Missä järki?

Kuinka usein ihmiset oikein siivoavat? Kerran viikossa kunnon koko kämpän kuuraus on mielestäni täysin normaalia, etenkin kun huomaa paljonko viikossa kertyy esim. pölyä. Jos vielä olisi lapsia tai lemmikkejä, niin saastaan varmasti hukkuisi jo parissa päivässä.

Matkustan suhteellisen paljon junalla ja kaikkea hauskaa sattuu ja tapahtuu sen verran, että olen miettinyt oman reissariblogin perustamista, kun tännekään ei oikein ole ehtinyt kirjoitella. Toisaalta, miksi tehdä uusi kun on jo tämä?

Tänään aamu alkoi Sokoshotellissa leppoisasti. Hotelli on vasta remontoitu, siitä propsit. Sen sijaan vanhaan vijlalatoon taimihinlie tehty hotelli ei aina ole se paras ratkaisu, kun jokainen neliömetri on haluttu hyötykäyttää. Ylimmän kerroksen huoneet ovat vinokattoisia eli toisinsanoen “pelkäät koko ajan lyöväsi pääsi joten kävelet automaattisesti kyyryssä”. Suihkussa oli niin uusi ja hieno suihkuverho, ettei siitä paistanut valo läpi ollenkaan, joten nyt on koettu myös pimeässä peseytyminen vaikkakin valot päällä – got that?
Nooh, aamiainen oli perushöttöö, pekonia ja munamössöö jauheesta. Appelsiinimehu (mikä tietenkin tuli koneesta) sen sijaan maistui pesuvedeltä kirjaimellisesti. En ole ikinä juonut mitään noin kammottavaa, ja muiden pöytien täysistä mehulaseista päätellen eivät olleet muutkaan.
Päivän kohokohtiin kuuluu myös ehdottomasti paskalta haiseva kaupunki, siis Pori. Anteeksi nyt vaan, mutta paikka todellakin löyhkäsi siltä itseltään. Kollektiivinen pieru? VR:n siniset junat eivät ole suosikkejani, joten luonnolisesti tuohon haisevaan paikkaan ei mene muita kuin nimenomaisia. Olenkin ristinyt nämä siniset vanhukset haisujuniksi, arvatkaa miksi…
Päivän huipentuman koin hetki sitten tässä IC-junassa kohti Helsinkiä. Täpötäynnä olevassa junassa kas kummaa teinitytöt istuvat paikallani, ok toinen heistä istui omalla paikallaan vieressäni. Kävimme lyhyen keskustelun:
“Moi, anteeksi, mun paikka olisi tuossa ikkunan vieressä”
“Aijaa…joo mun paikka olisi tuolla toisella puolella käytävällä ku me mentiin nyt tähän”
“Kiva juttu. Olen varannut tuon ikkunapaikan tarkoituksella.”
“mmm…hmm…mmm…..”
“Kiitos.”
Oli ihanaa näytelmää koko täydelle vaunulle seurata sitä, kuinka itsensä “auki pakannut” teini keräsi itsensä, läppärinsä johtoineen, takit, eväät, pussukat ja laukut ja yritti tehdä tämän kaiken mahdollisimman nopeasti ja huomiota herättämättä. Lopputulos siis kolinaa ja hillitöntä naurua etenkin hänen kaveriltaan.

Kyllä, olen niin vanha että saan nautintoa todella pervoista asioista.

Matkustan paljon junalla. Uusi suuri VR:n uudistus onkin nyt jotain, mikä kauhistuttaa varmasti monia säännöllisesti junia käyttäviä. Juuri kun olemme tottuneet siihen, ettei junat kulje luotettavasti, VR paiskaa meille koko systeeminsä uusimisen. On uusia lippuja ja nettiosoitteita ja hintoja ja määräaikoja sekä nettikauppoja ja maksutapoja ja koodinumeroita ja tunnussanoja!!

Toisinsanoen kohta en matkusta enää edes myöhästyneellä junalla kun matkatilikorttini ei toimi ja voin vain kuvitella ne lippuluukkujen jonot ensi viikolla. Onnea Suomi!

Mitäs uutta tässä uudessa Xylimaksissa on? Mainoksen mukaan aivan mahtava uusi makuaan muuttava purukumi saa maailman näyttämään vuoristorata-ajelulta. Sikäli kun itse olen purkkaa tässä vuosien varrella jauhanut, niin jokainen purkka on ollut makuaan muuttava. Ensin se maistuu jollekin ja sitten se maistuu lähinnä pahville.

Taas kerran Suomi on maailman paras paikka. Tai siis Helsinki on tällä kertaa. Nyt voidaan jälleen nostaa jalat pöydälle, ja antaa muun maailman edelleen kehittyä kun me ollaan jo parhaita kaikessa..

p.s. muistatko Nokian? se oli maailman paras kans…